perjantai 19. helmikuuta 2010

Haastetta kerrakseen...

Minulle on kerääntynyt korulaatikoihin joitain materiaaleja, joista haluaisin tehdä jotain, mutta aina ne ovat jääneet tekemättä. Tässä muutamia sellaisia kasoja, joista toivon jonain päivänä tekeväni jotain mukavaa. Tietysti nyt "kissanpentuaika" vie harmittavan paljon aikaa koruilulta, mutta se on ihan mukavaa sellaista ajankulua.

Aurinkokiviä


Fasetoituja karneoleja


Erilaisia brioletteja ja muita korukiviä


Hopealevyä kivien kanssa



Luultavasti tämä pakkasaika ja pimeys ovat ainakin minulta vieneet suuremmat inspiraatiot korusuunnitteluun, koska ei oikein jaksakaan. Energian puutostila! Ja itsepäiset kurkkukivut ja nuhat ovat verottaneet myös aikaa, sikainfluenssaan en sentään ole sairastunut. Mutta kevään valon lisääntyessä (ja kissanpentujen lähdettyä uusiin koteihinsa) toivon voivani paneutua korujuttuihin paremmin.

Julkaisukelvoton



Tai julkaisukelvottomia ovat nämä kuvat tästä sterling Taihopeisesta sormuksesta. Miksi siis nämä kuvat? Noh, tämä on ensimmäinen sormukseni, jonka olen tehnyt ja siksi laitan sen esille. En ole siihen vähimmässäkään määrin tyytyväinen. Pinnasta halusin tarkoituksella uurteisen, ja suurimmat "kolot", jotka sain aikaan eräällä tekniikalla (jonka nimeä en muista/ olisiko skrapata) on patinoitu. Sormuksen ainut onnistunein osa on tuo täydellinen pyöreys.

2 kommenttia:

  1. Eipä se epäonnistuneelta näytä sellaisen silmään, joka ei tiedä millaista olit ajatellut :) Tykkään kovasti ruttuisesta pinnasta.

    Aikamoisia aarteita sulla odottamassa pentuajan päättymistä! (Ei ihan yhtä ihania kuin ne pennut,mutta ainakin periaatteessa helppohoitoisempia.)

    VastaaPoista
  2. Sormus on kaunis.
    Persoonallinen. Ja ei vaikuta mitenkään ensikertalaisen "tekeleeltä".
    t. Ulriikka

    VastaaPoista