Olen aina tehnyt kaikenlaisia käsitöitä. Pitsinvirkkausta, puserojen virkkausta ja neulomista, langalla "maalailin" yhteen aikaan tauluja, sitten siirryin kirjontaan ja kirjoin lukuisia ristipistotöitä sekä valkokirjontaa. Syntyi mm. monta pyyhepeittoa. Jonkun verran myös ompelen vaatteita ja tuunaan vanhoista uusia. Mielelläni ompelen koristetyynyn päällisiä omista ideoista, myös verhoja. Sitten alkoi suuri innostus koruntekemiseen, joka muuten on kallis harrastus, koska materiaalien hankkiminen (hopelangat, korukivet ja -helmet, koruntekovälineet) ovat kalliita. Viime talvena (-12) aloin taas pitkästä aikaa neuloa erilaisia kaulahuiveja.
Tänä talvena (-13) innostuin taas langoista ja ajattelin, että yritän tehdä töppösiä, iki-ihania villasukkia. Äitini ja tätiti olivat innokkaita töppösten neulojia, mutta eivät tulleet ehkä ajatelleeksi että voisivat opettaa minutkin niitä tekemään. Olen kyllä tehnyt lapasia, mutta en koskaan villasukkia, en ennen tätä talvea.
Rohkeasti tartuin puikkoihin ja etsin ohjeita netistä KANTAPÄÄN tekemiseen, sehän se aloittelevalle töppösten neulojalle on vaikein kohta. Huraa ja kiitos niille neulojille, jotka antavat auliisti nettiin näitä ohjeita!!! Onnistuihan se sitten, kantapään neulominen. On kolme eri tapaa tehdä kantapää: Sileä kantapää, vahvistettu kantapää ja sädekavennettu kantapää. Perinteisissä sukissa on sileä kantapää, vahvistettu kantapää kestää kulutusta ehkä paremmin ja sädekavennetussa kantapäässä kantapää valmistuu viimeisenä. Olen kokeillut näista kahta, sileää ja vahvistettua ja totesin, että vahvistettu kantapää on suosikkini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti