tiistai 15. kesäkuuta 2010

Gaudeamus Igitur, Juvenes dum sumus....

No niin, tyttäreni pääsi ylioppilaaksi ja juhlia vietettiin 5.6. Tampere-talon yo.juhla oli mainio, ohjelmaa paljon, eikä rehtorinkaan puhe pitkästyttänyt. Sää suosi, ei siis satanut vaikka koleaa oli muuten, ruoka ja juomat maistuivat ja kakkukin syötiin viimeistä palaa myöten. Kaikki siis meni hyvin, mutta menikö kuitenkaan...? Noh, kuten ylioppilaiden äidit tuppaavat yleensä "hermoilla", niin minäkin sitten tein sitä ihan olan takaa. Juhlaa edeltävän päivän yöunet jäivät peräti neljään tuntiin. Kun selvisi, että tyttären puku on harmaanmusta, ehdotin hänelle vaaleita isohkoja makeanvedenhelmiä korujen materiaaleiksi, ja hän suostui. Korut kyhäsin tietty kovassa kiireessä, koska kaikki jäi, kuten EN ollut suunnitellut, aivan viime tippaan. Uskomatonta, että klo 2 yöllä olin vielä ompelemassa juhlapuseroni helmaa käsin!!!Ja piti herätä viimeistään klo 6.30!!!


Rannekoru on kaksiosainen, hopeaa ja kahdenlaisia makeanvedenhelmiä.


Kaulakorussa on samoja makeanvedenhelmiä alaosassa ja yläosaan tein erilaisista hopealenkeistä ketjua. Lukko on kätevä hopeinen magneettilukko.

Tein myös omat koruni juhliin. Niiden piti sopia puseroni ja hameeni sävyihin, joissa oli kellertävää ja beigen sävyistä silkkiä. Kaikenmoista ehdin suunnitella, mutta sitten päädyin seuraaviin suhteellisen yksnkertaisiin ratkaisuihin.



Rannekorussa on kahdenlaista hopeapunosta, keskellä muinaisketjua ja sivuilla keijuketjua. Keskellä on pyöreä ja viistehiottu ametriinikivi. Se onkin varsinainen kaunotar. Lukko on hopeaa.

Kaulakoru on kaunista piinaketjua, keskellä oma tekemäni "riipus", jonka sisälle onnistuin laittamaan kaksi vuorikristallikuutiota ja yhden viistehiotun sitriinin.

2 kommenttia:

  1. Kauniita, jumalaisen kauniita.
    terveisin Ulriikka

    VastaaPoista
  2. Sinä luot kaunista.. Olen jo kai sanonut!
    Ja hermoilu on ihan tervettä, et ole yksin.

    VastaaPoista