Vielä haasteita...

Näistä kauniista makeanvedenhelmi-tikuista saisi varmasti jotain kaunista aikaan. Ja kun ne yhdistäisi kauniiseen, kuvassa näkyvään swarovskin cosmic helmeen, yhdessä jonkun hopeapunoksen kanssa, niin taitaisi olla kevään juhlien kaulakoru siinä. Ja rannekoruun samoja materiaaleja. Juhlat tulossa kesällä, mikäli tyttäreni selvittää yo-kokeet.
Harmittaa vain, kun uusi blogini täyttyy näköjään vain materiaalikuvista. Mutta toivossa on hyvä elää siinä mielessä, että todennäköisesti pian korujakin voin esitellä.

Haastetta kerrakseen...

Minulle on kerääntynyt korulaatikoihin joitain materiaaleja, joista haluaisin tehdä jotain, mutta aina ne ovat jääneet tekemättä. Tässä muutamia sellaisia kasoja, joista toivon jonain päivänä tekeväni jotain mukavaa. Tietysti nyt "kissanpentuaika" vie harmittavan paljon aikaa koruilulta, mutta se on ihan mukavaa sellaista ajankulua.

Aurinkokiviä


Fasetoituja karneoleja


Erilaisia brioletteja ja muita korukiviä


Hopealevyä kivien kanssa



Luultavasti tämä pakkasaika ja pimeys ovat ainakin minulta vieneet suuremmat inspiraatiot korusuunnitteluun, koska ei oikein jaksakaan. Energian puutostila! Ja itsepäiset kurkkukivut ja nuhat ovat verottaneet myös aikaa, sikainfluenssaan en sentään ole sairastunut. Mutta kevään valon lisääntyessä (ja kissanpentujen lähdettyä uusiin koteihinsa) toivon voivani paneutua korujuttuihin paremmin.

Julkaisukelvoton



Tai julkaisukelvottomia ovat nämä kuvat tästä sterling Taihopeisesta sormuksesta. Miksi siis nämä kuvat? Noh, tämä on ensimmäinen sormukseni, jonka olen tehnyt ja siksi laitan sen esille. En ole siihen vähimmässäkään määrin tyytyväinen. Pinnasta halusin tarkoituksella uurteisen, ja suurimmat "kolot", jotka sain aikaan eräällä tekniikalla (jonka nimeä en muista/ olisiko skrapata) on patinoitu. Sormuksen ainut onnistunein osa on tuo täydellinen pyöreys.

Jotain "vanhaa" esille...

Power-rannekoru

Vanhasta korublogistani haluan vielä laittaa tänne muutaman rakkaimman koruni esille, siis sellaisen, joka on merkinnyt minulle paljon, joka sisältää muistoja ja jonka suunnitteluun todella uppouduin. Niin, montahan niitä on mutta ainakin nämä: Ekassa Power-rannekorussa on isoja fasetoituja korallikiviä sekä erilaisia hopeahelmiä, mm. kauniita Balin hopeahelmiä. Tämä on ihan oikeasti antanut energiaa ja voimaa väsyneeseen mieleen.
Afirica-rannekoru

Tämä on Afrikkalaisuutta henkivä vaijeri-rannekoru, jossa on mattamustia onyxkiviä, balin hopeaa, sterling hopeisia rinkuloita ja keskushelmenä isohkoja swarovskin helmiä. Nimi Afirica tulee eräästä Angelique Kidjon esittämästä laulusta.
Amy-rannekoru

Amyn suunnitteluun paneuduin sydämellä. Eräs vanha, unohduksissa ollut ystävyys syntyi uudelleen, ja kun ystäväni halusi minulta rannekorun, halusin korusta yksinkertaisen, herkän ja laadukkaan. Toivottavasti onnistuin, Amyssä on sterling-hopeaa, ja kauniita AA-luokan ametriinikiviä. Ja korusta on kyllä pidetty.
Madeira-kaulakoru
Halusin itselleni pitkän kaulakorun, jossa on monenlaisia materiaaleja; pitkiä ja ovaaleja savukvartsikiviä, hopeahelmiä, valmista hopeaketjua, vuorikristallikiviä matta- ja kiiltäväpintaisina. Hill-Tribe hopeaa yms. Madeira lämmitti syksyn pimeillä 2008.
Velvet-Nights-kaulakoru
Velvet-Nights-kaulakoru oli tilaustyö siskoltani. Onyx kiviä, isoja Hill-Tribe hopeahelmiä, punoin hopealangasta muinaisketjua. Kookas musta kivi riipuksena, koru on pitkä.
Siiri-rannekoru
Tämä rannekoru on lahja rakkaalle siskontytölleni; korussa on pinkkejä akaatteja, mv.helmi ja swarovski sekä pätkä haltiapunontaa. Koru hänen mieliväreissään. Sisarensa Veera sai lahjaksi ametistirannekorun, jonka kuva on tämän blogin otsikossa. Korussa on fasetoituja akaattikiviä ja swarovskin helmi. Myös koru hänen mieliväreissään.
Elämän mystinen liike-rannekoru
Rannekorussa on iso hopearengas keskuksena, mattaonyx-kiviä, balin hopeinen magneettilukko ja hopeisia pieniä riipuksia koristeena. Kaareva putkihelmi Hill-Tribe hopeaa. Pidän tämäntyylisistä, hieman erikoisemmista ("mystisistä") koruista. Ja mielestäni onnistuin vangitsemaan tähän koruun mystiikkaa...

"Riippakoivut?"

Nämä korvikset olen tehnyt tyttärelleni, hänen toiveidensa mukaan. Korviksissa on Jens-Pind eli piinaketjua (hopealangasta), sileitä vuorikristallinugetteja ja valmista ohutta hopeaketjua. Minä en ikimaailmassa voisi käyttää tällaisia korviksia; käytän ainoastaan pieniä nappiksia, jos niitäkään. Mutta tyttärelleni ne sopivat hyvin nuoren ihmisen "baarireissuille".
Harmillista vaan, että kuvat korviksista ovat todella surkeat. Kamerassa ei ole mitään vikaa, vaan vika on ilmeisesti kuvaajan korvien välissä.

Uusia tuulia helmikuussa

Edellinen korublogini tuli tiensä päätökseen, joten uusia koruja alan esitellä tässä blogissani. En ole mikään tietokonenero, joten kiitän tytärtäni, joka auttoi tämän blogin aikaansaamisessa. Ulkoasuun tulee piakkoin muutoksia, blogini on tällä hetkellä vain "raaka-versio". Mutta hiljaa hyvä tulee.
Edellinen korublogini on osoitteessa http://www.helmienhurma.com joten siellä voi vielä piipahtaa katselemassa korujani parilta edelliseltä vuodelta.
Spring-rannekoru on ensimmäinen helmikuussa tekemäni koru; nimensä mukaan toivon jo kevättä, lämpöä ja aurinkoa. Pakkanen ja kylmyys voisivat jo väistyä.

Rannekorussa on valkoisia makeanvedenhelmi-tikkuja, fasetoituja karneolikiviä, iki-ihania rutiilikvartsikiviä ja pätkänen hopeista kuningasketjupunosta. Lukko sterlinghopeaa.

Kissaihminen olen, ts. kasvatan burmankissoja. Ruskea naaraani Fia sai toisen pentueen 27.12.2009 ja kissasivuni löytyvät TÄÄLTÄ: Sivustolla on tuoreimmat tiedot nykyisen pentueen kuulumisista ja muutakin tietoa kasvatuksestani ja kissoistani.


"VARSINAISIA KORUSTOPPAREITA": Burmanpentuni ovat nyt 14.2. tasan 7 viikon ikäisiä ja rekisterikirjatkin ovat käsittelyssä parhaillaan. Virallisten nimien pähkäily tuotti hieman "harmaita" hiuksia (no onhan niitä mulla jo muutenkin) ja viimein päädyin oopperan maailmaan: Ruskeat pojat ovat "Don Giovanni", "Escamillo" ja "Lillas Pastia". Sininen tyttö on "Donna Elvira". Nimet ovat Mozartin oopperasta Don Giovanni ja Georges Bizet`n oopperasta "Carmen". Nämä ovat jo sellaisia viipottajia, että hyvinkin anastavat koruiluaikaani.